Kun Mia (nimi muutettu) muutti viisi vuotta sitten Kokkolaan, hän kaipasi elämäänsä jotain
uutta. Pienemmältä paikkakunnalta muuttaneena uusi kaupunki tuntui hyvältä ratkaisulta,
mutta samalla edessä oli myös kysymys: mitä täällä oikein tekisi?

Mian elämässä oli ollut mielenterveyteen, arjen sujumiseen ja jaksamiseen liittyviä haasteita.
Arjesta puuttui rytmiä ja päivät saattoivat olla pitkiä ja tyhjiä. Vaikka Mialla oli poikaystävä ja
muutama kaveri, viikot saattoivat kulua ilman selkeää tekemistä. Valvominen saattoi venyä
aamuyöhön ja herääminen iltapäivälle.

Sitten omahoitaja ehdotti Mialle Nuorten Kipinän toimintaa.

Aluksi uusi paikka hieman jännitti. Ensimmäisestä käynnistä jäi kuitenkin hyvä tunne – ja
vähitellen Mia alkoi käydä toiminnassa säännöllisesti.

”Aloin tuntemaan paremmin ohjaajia ja muita nuoria. Sitten tykästyin tosi paljon.”

Rytmiä ja sosiaalisia kontakteja

Mialle Nuorten Kipinässä kaikkein tärkeimmiksi asioiksi ovat nousseet kaksi asiaa: arjen rytmi ja sosiaaliset kontaktit.

Nuorten Kipinässä Mia käy nykyisin kaksi kertaa viikossa. Tiistaisin on siivouspäivä ja
torstaisin ohjelma vaihtelee. Päiviin kuuluu mm. yhteisiä projekteja, erilaisia teemoja ja
vierailijoita sekä hyvinvointia tukevia hetkiä. Yhteisissä tapaamisissa on puhuttu esimerkiksi rahankäytöstä ja ylikulutuksesta, ja ohjelmassa on ollut myös toiminnallisempia sisältöjä, kuten äänimaljarentoutusta.

”Ohjaajat ovat olleet tosi kannustavia. Ikinä ei ole ollut sellainen olo, ettei olisi tervetullut tai
että olisi inhottava olla täällä. Kaikki päivät ovat olleet kivoja.”

Säännöllinen toiminta on vaikuttanut myös Mian omaan arkeen. Kun aamulla on ollut syy
nousta ja lähteä kymmeneksi Kipinään, unirytmi on alkanut tasaantua ja arki tuntua
hallittavammalta.

”Mun mielestä mä olen mennyt tosi paljon eteenpäin siitä, mitä olin, kun tulin tänne.”

Onnistumiset ovat vahvistaneet uskoa omiin kykyihin

Nuorten Kipinässä Mia on saanut myös huomata itsestään uusia puolia.
Yksi niistä on ollut käsillä tekemisen taito.

”Mä olinkin parempi kuin oletin, osaankin tehdä käsillä kaikenlaista.”

Pienet onnistumiset ovat tuntuneet merkityksellisiltä. Kun jokin työ on onnistunut tai
tekemisestä on saanut hyvää palautetta muilta, on syntynyt tunne siitä, että osaan ja pystyn.
Samalla arjen rytmin vahvistuminen on avannut tilaa myös muulle elämälle. Mia on aloittanut
harrastuksen uimahallilla ja aikoo jatkaa vesijumpassa. Muutos ei siis ole tapahtunut yhdessä hetkessä, vaan pienistä asioista koostuen: on ollut paikka, johon lähteä, ihmisiä, joita tavata, tekemistä, josta saa onnistumisen kokemuksia – ja vähitellen myös rohkeutta kokeilla uutta.

”Ainakin kerran kannattaa käydä”

Jos Mia voisi sanoa jotain toiselle nuorelle aikuiselle, joka on itse vähän hukassa, yksinäinen
tai pohtii, mitä seuraavaksi tekisi, neuvo olisi yksinkertainen.

”Tule tutustumaan toimintaan. Ainakin kerran käymään.”

Ensimmäisellä kerralla voi vain tulla katsomaan, millaista toiminta on ja miltä paikka tuntuu.

”Eihän sitä tiedä, jos ei tuu kokeilemaan.”

Mian oma kokemus kertoo siitä, miten suuri merkitys säännöllisellä toiminnalla, kohtaamisilla
ja turvallisella ympäristöllä voi olla arjessa. Kun elämä tuntui aiemmin tyhjältä ja päivien rytmi
oli hukassa, löytyi Nuorten Kipinästä paikka, johon on ollut hyvä tulla.
Ja ehkä tärkeintä on, että matka jatkuu edelleen.

”Mä olen mennyt tosi paljon eteenpäin siitä, mitä mä olin, kun tulin tänne.”